|
Ajelimme Suomen rantaväylää eteläänpäin, pysähdyimme Törnävän raitilla.
Vai oliko se peräti
Närpiö. Tuli mieleen runo: Oi aamua sunnuntain. Tuossa aamunkoitteessa istui keskustorilla
kolme nuorta, musta-asuista kaveria.
Kuuntelin pankkiautomaatin jonossa juttuaan. Vannoivat kaiken
-terveyden, sairauden, vanhuuden, nuoruuden jopa uskon ja uskottomuuden nimeen.
Suoritin
uteliaisuuttani pikahaastattelun. Tästä se lähti:
Oletteko paikkakuntalaisia. – h.v.
Mitä yleensä teette vapaa-aikananne: ei kuulu sulle.
Mitä teette työksenne tai mitä opiskelette: h.v.
Mitä pidätte nykyisestä Suomesta: häh
Entä mitä toivotte tulevaisuudelta: mmmmmmmmm
Muistatteko milloin Irak riehui ja milloin Jenkkilässä paukahti WTC: oliko se totta tai ei……
Kyllä tätä olisi jatkunut, lyhytä kommentteja.
Totesin vain lakoonisesti KIITTI ja mumisin itselleni riitti.
Tuli jotenkin ontto olo. Poijat lakeudella eivät varmaan olleet aikoihin nähneet
poutapilviä. Lievätkö virallisia vai virattomia. Kaikesta huolimatta on
ELÄMÄ LAULU ja PUHE JA KIRJOITUSTAITO YLITSE MUIDEN.
Ja aivojumppa parasta.
Vireää ajattelua
seabird
| Päiväys: |
Sat, 13 Dec 2008 13:21:00 +0200 (EET) |
| |
|
| |
|
| Otsikko: |
Fw: PASSI TASA-ARVOON |
| Joulukussa anno domini 2008
Katsoitko taannoin telkkaria.
kATSOITKO SILLOIN NENÄPÄIVÄN OHJELMAA??
MITÄ KANAVAA, TOKI KAKKOSTA.
Sen ohjelman myötä kerran taas voi huomata, että meillä kovimmankin haarniskan alla on hyvä sydän.
Ja auttamishalua sekä huoli kaukaisistakin pallomme asukeista.
Julkisuudessakin on huomattu kaikkialla oleva todellinen htä.
Ja auttaminen on PAAAALJON tärkeämpää kuin omaan egoon tuijotus.
Yllä oleva otsake on lainaus erään laulajattaren sanoista.
Käsiini osui juuri sopivasti hyllylläni oleva Naisten tasa-arvojärjestön UNIFEMIN jäsenkorttini.
Eläkeläisenä olen saanut liittyä siihen pienellä summalla, koska varantoni on pieni.
Ohjelma sinäänsä oli perinpuurin likuttava kaikkine dokumentteinen.
Sitä ei voi sanoinkuvata, mitä on ola pisarana tässä suuressa.
Turhaan ei trubaduuri laula: pidä huolta niistä, jotka kärsii.
Turhaan ei toinen laulaja sano,: naistenkin oikeudet ovat ihmisoikeuksia. TOTTA
Ei pidä unohtaa ketään muutakaan
noudat oikeita arvoja
krstillinen toivo
lähimmäisenrakkaus
ihmsarvon puolutusus
luotettavuus
avoimuus
minun oma visioni vielä: elämämme eläimet. Meret, jäätiköt. Antakaa niiden ilkamoida hamaan ikuisuuteen
Tee jotain muuta, kuin shopaile iloksesi
Saat suuremman hyvän, kun esimerkiksi verkossa laitat vaikkapa vain pari euron EL SALVADORIIN tai NEPALIIN
Jokainen löytää oman kohteensa.
Nällä ihmisillä tuolla kaukana on yhtä suuri oikeus elää kuin meillä muillakin.
OLkaamme heille JOULUN ENKELEITÄ
Antakaame vähän vähästäkin
Näin sen kuuluu mennä.
JA laulamme :syttyi tähti Betlehem,kuten eräs vanha sotaherra totesi viime jouluna itku silmässä Nikosian joulustaan
Siunausta
kaikille
seabird |
|
| Jenkki sanoo: Let’s dance |
• Nyt alan vauhdikkaan tarinan. Otsikosta näkee jo aiheen, ja me poloiset sanomme sen näin: tanssikaamme.
Aluksi en maIta olla pistämättä erään ns.kollegan sanoja tästä. Hän sanoi minulle, että on kiva muistutella ihmisille tanssista ja musiikista. Ne ovat jopa terapiamuotoja, ties mitä. muutakin.
Onhan se.näin, ja sävelpuoli kuulemma parantaa jopa lehmien lypsävyyttä. Tahdomme siis kaikkea hyvää. Siitä lähtee, siis tanssikaamme.
Joka vuosi voi olla tanssin vuosi. Ja joka päivä voi olla tanssin päivä. Tanssimme iloamme ja itkuamme. Musiikki ja tanssiminen kuuluvat elämäämme. Hiljaisena tai sykkivänä. Ne ovat vastapainoa pahuuden laavalle.
Olin tässä taannoin kokemassa vanhoja, eri maiden tanssikulttuureja. Ja koska musiikki ei ole missään elämäni vaiheessa jättänyt rauhaan minua, voin sanoa olevani onnekas. Olen koonnut sävelten sirpaleita Suomen |
Turuus. Kuullut Areenalla Pausinia. Jos ette tiedä, hän on tyttö Alppien takaa. Sinisillä laivoilla olen saanut tuta jugoslaavi Misicin ihanaa pianokonserttoa. Riverdancea - Irish musiikkia siis. Ja paaaaaljon muuta. Omia rakkaita kestosuosikkejamme.
Meri on keinuttanut Amorella-alusta Kos-saaren rytmein. Juu, Athina, hänellä keskustellessamme oli vilu. Ouzokaan ei lämmittänyt. Kylmä, hyinen pohjan yö ja meri, Zorbas tanssii silti. Thanaa tunnelmaa.
Olen kokenut jopa ison kreikkalaisen Demisin ja rokkimimmi Bonnien Räävelin täpötäydessä Linnahallissa. Unohtamatta oopperoita, jazzia ja kaikkia kirkkokonsertteja. Urut soi mahtavasti, kun maestro Kiviniemiavaane.
Nämä mietteet eivät valitettavasti liity tanssiin, mutta minuun kylläkin. Siksi ne sopivat tähän yhteyteen. Tämä kaikki on elon kiertokulkua, tai rakkauden. Siis rakkaudesta sävelkuvioihin. |
|
t. ‘Muu~a vuosi sitten kirjoitin tähän lehteen naakoista, jotka vierailevat kesäpaikallamme pääkaupunkiseudulla. No naakat ovat tänäkin vuonna olleet uskollisia ystäviämme, mutta sen lisäksi meillä on muitakin urbaaneja lintuja vierainamme. Muutama varis, yksi kalalokki, harakka ji} joitakin puluja. Keskinäistä reviiritaistelua esiintyy silloin tällöin, mutta pääasiallisesti tullaan toimeen toinel toistensa kanssa. Poikkeuksen tähän käyttaytymismalliin tekee kalalokki, joka ei suvaitse muita lajitovereitaan meidän pihalle. Se istuu katolla ja aika ajoin päästelee suustaan kirkuvan litanian, josta olen ymmärtävinäni seuraavan viestin: “Kaikki lokit huomio, tämä alue on minun yksityisaluettani, eikä kellään teillä ole oikeutta tulla tälle alueelle kiik-kiik-kiik.” Jos kaikesta huolimatta kuitenkin joku lokki eksyy pihaamme, se saa nopeasti tämän reviirin haltijan~ansa .• Muut linnut kyllä saavat tulla ... ,.,/
|
JOKU PITÄÄ BAILATINOSTA JOKU SIRTAK1ST A. MINULLE YLI MUIDEN ON, KUN SAAN ISTUA JA KASVATTAA MELANKOLIAANITUMMAÄÄNISEN SAKSALAISEN LAULUISTA MERELLE. MUTTA PITÄÄ AJATElLA, TAPANSA KULLAKIN. ELÄMÄ ON ELÄMISTÄ JA MEITÄ VARTEN; LAIFFIA, SITEERAAN NYKÄSTÄ.
Ai juu lopuksi yksi ANKAMAINEN JUTTU
Olinjust’ äskenkokemassa Turkuhallissa k3nsainvälistä jyrinää, ja voin sanoa, että hallin katto melkein repesi kun Ankan Paul aloitti intron evergreen Dianasta. Oli tuonut takataskussaan kosolti nostalgiaa, skriinillä lauloivat hänen mukanaan Sinatra, Sammy Davis ja monet muut.
Kiitos Suomen Turku lt’s wonderful
It’s time to cry Syyslauluja! |
JOKU VÄITTÄÄ ORTODOKSISUUTTAA VANHOILLISEKSI ,PRAMEILEVAKSI.
MiNÄ OPIN SILLOISELLA MATKALLANI :TUOHUS RAKKAITTEN MUISTOKSI.
HJILJENTYMISTÄ, EI AINA ÄÄNTÄ.
MIELEN JA TYYLIN PUHTAUTTA,
KULTAISUUTTA, KAUNEUTTA.
EI KAAVOIHIN KANGISTUNUT, VAAN TYYLIKÄSTA.
TAPOIHIN JA KÄYTÖKSEEN
JA PÄÄSIÄISEEN
JA MIKSEI JOULUUNKIN
Tarpeellinen matka kullekin tällainen on
merilintu
Uru-intiaanien jälkeläiset valmistavat saarensa, veneensä ja majansa Totora-kaislasta. Kelluvilla saarilla pysähdys kuuluu useimpiin Titicacajärven saarikierroksiin
Titicacajärvi, Peru. “Täällä ei ole hotelleja eikä ravintoloita. Majoitumme paikallisten kodeissa”, opas sanoo, kun laivamme lipuu Amantanisaaren rantaan Titicacajärvellä Perussa. Yhden inkojen alkuperämyytin mukaan inkakulttuuri on syntynyt Titicacalla.VÄKI toivottaa ketsuaksi tervetulleeksi ja viittoo peräänsä. Espanjaakin hän osaa, päinvastoin kuin vanhempi väestö noin 4000 asukkaan saarella.
Ravolverihaastattelu RAMI RAFAELISTA; hän oli juuri siepannut silloin tangoprinssin tittelin
Hei,
kyllä se tästä syntyy. Ajattelin, että jutun paikka olisi Vakan
kulttuurisivulla, joten pientä viilailua voin joutua vielä tekemään.
Näin puhui päätoimittajan
Lenteleviä ajatuksiani Amorella-aluksella syyskuisena aamuna.
Naantalin Lea siellä säkenöi lavalla tulkiten Aamua Airistolla.
Alus lipui Saaronniemen ohi, mietin mitä on näiden ihmisten sisin.
Aloin
kehitellä ajatusta, kohdekin löytyi mitä parhain.
Ramille,laitilalaiselle, lyhyitä kysymyksiä, sovimme.
Ja tässä tulos. Näin se
menee, hyvät Läntisensuomen asujat.
Suomi: sininen ja valkoinen
hyve: sellainen mikä jokaiselta
ihmiseltä
löytyy,ainakin joku!
elämä: vaikea sanoa yhdellä pienellä lauseella
musiikki: minulle yhdistetty työ ja harrast
Grön: Eikka tulee ekana mieleen:)
menijä: ihminen joka ei asetu aloilleen
raha: muodostunut liian tärkeäksi osaksi nykyelämässä
suurivapaus:olemme sotiemme veteraaneille ikuisesti kiitoksen
velkaa..
Laitila: Kotikaupunkini
Satumaa:Taipaleen Reiska
koti :minulle
koti
ja perhe on elämän tärkein asia
Gimmel: Tyttö energiaa nuorisolle
meri: lapsena tuli vietettyä paljon aikaa merellä
nyt keikkojen
merkeissä,osaa olla myös pelottava
ruoka: mikään ei voita äidin tekemiä herkkuruokia
Jamaica: ruska:siinä se kesä taas meni!
Rami: ei tule mieleen kuin itseni
kotka: upea lintu
pahe: en tiedä kun mulla ei ole sellaisia,heh
Lappi: hiihtoloma ja
keikkailu
tuska : olotila jota ei toivo ikinä kokevan
työ: mitä enemmän
sen
parempi
vene: meidän oma Unelma veneemme
kesä: kalastus ja lavatanssit
Estonia: kauhunkuvia tulee ekaks mieleen
kitara: Tärkeimpiä soittimia kunnon tanssiorkesterissa
MyWay: Sinatra
kännykkä:kallis kapine
harrastus:ihmisen
hyvinvoinnille
todella tärkeä
Hanna: kihlattuni
Delilah:Tom Jones
pelko:jokaisella
meillä on on jokin asia jota pelkäämme
uskallus:palkitaan
joskus: )
ystävä: ihminen jolle voi kertoa huolensa ja vaivansa ja
toisin
päin
arkipäivä:välillä aika tylsä
siivous:siistiä pitää olla,heh
uskonto:jumala
sota: aivan älytöntä touhua
ihminen : taas tulisi liian pitkä vastaus
Aurajoki :joki jossa en uisi
Finlandia: Iso S eli Jean Sibelius
Näin se meni minun ja Rampen meilijuttelu,
Rampen olen tuntenut aivan
pienestä pojasta.
Suotuisaa käyntiä elämällesi.
ystäväsi Irmaliisa
????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
> >
> > Elämä on sattumia, kohtaloita,pahoja ja hyviä ihmisiä..
Aina
tiellämme on mukana katastrofeja, sotia, julmuuksia.
Ihmiset ja asiat
sotivat. Ainutlaatuinen olio, me kaikki, tuhoaa- tappaa, tekee
tarvittaessa jopa itsemurhankin. Kaikki sortuvat, kokonaiset
kaupungitkin. Mentaliteettimme on nykyään, kyllä tuhkasta nousee uutta.
Näin on juuri nyt eheytymässä suuri rakennus, ei eheytymässä, vaan kootaan
uutta palikkataloa. Ymmärrättehän, puhun vuosipäivän
takia jenkkien kaupungista. Aihe, syksyisen suruinen, tuli mieleeni
lukiessani muutamaa merimieskirkon lehteä.Aktuelleja asioita,
kannattaisi jokaisen syventyä.Sillä yhdeksännen kuun lopulla tulee
vuosikymmen siitä, juuri Arjan päivänä, kun laivamammutti uupui
Kihdin suulle. Lehdessä lukee nämä sanat: On aika antaa rauha
merelliselle haudalle.Siinä lukee myös:Rakkaus on ikuinen,
marrasmyrskyjäkin väkevämpi. Uskotaan ettei Luoja,anna kenenkään
hukkua. Mutta miksi Luoja… Siinäpä kysymys vailla vastausta.
Kostot, hyökkäykset,
Luojako meitä ohjaa. Minä ainakin uskon
siihen.Ja näinäkin aikoina, kun terrorismi ja anarkismi on kuin
vyöryvä laava, milloin todella olemme sillä viimeisellä rannalla.
Toki maailmassa on se ihmisluonteen toinenkin puoli, lauletaan ja
uskotaan parempaan, yhteiseen. Apua viedään, sitä vain tarvitaan nykyään
kaikkialla. Aina uutta,vaikka kuinka julistamme rauhaa.
Pienen ihmisen ei auta muuta kuin omalla kohdallaan toivoa ja
rukoilla, ettei kotipihassa kukaan ole pahoin ajatuksin. Sillä
pahuus tulee aina lähemmäksi. Surullisinta on katsoa näitä
katastrofien jälkimaininkeja.Ja sitä kuolleitten määrää ja
eloonjääneitten tuskaa ja hätää.
Ja isojenherrojen mahtia, isoa
leikkiä.Ja omalta osaltaan mieleenpainuvaa on nähdä hyljätty
laivakello ja ankkuri, niiden omistaja seilaa taivaallisilla
merillä. Siellä ei enää tarvita majakkaa eikä pelastusveneitä(k.o.
esineet omin silmin koettu Hiidenmaan majakalla). Koettu on myös
herkkä tilaisuus Turun konserttisalilla yhdeksän vuotta sitten.
Silloin Tallinnan helluntaiseurakunta viestitti meille muistolauluja ja
tuskaa juuri ms. Estonian tuhosta. Minä ja oikeastaan kaikki
itkivät. Tilaisuus päättyi salillisen laulaessa: Jumala ompi
linnamme. Ja niin - unohdin sanoa, aloitimme laulamalla: Mu isanmaa ja
Maamme Suomi….Hiljainen viesti jokaiselle, olkaa
kilttejä:auttakaa jollain saralla. Humaanisti, tai muuten. Kaikilla on
vastuu kaikesta, vain pieni osa meidän maammekin massasta pystyy todella
suuriin tekoihin. Ja paljon on maailmassa kodittomia
lapsiakin,tunnen täälläkin seudulla perheitä-ja heille adoptoituja
,äidittömiä Kyllä meidän kaikkien pieni sydän todellakin voi olla
kuvaannollisesti suuri.Sillä kaikkien tiet ovat kulkemisen
arvoisia.Kiittäen , että saan tuoda ajatustani julki.
Siunauksellista syksyä .Se on totuus, jossain
vaiheessa maa halkeaa omaan mahdottomuuteensa. Siteeraan tietävää.
Samako lienee sanonut, jos en olisi ihminen-olisin saari. Ja
kaikista valiten Singapore. Ajatus sekin.. –
Rakkain ajatuksin merilintu kirjoitus n 15 vuotta vinha
Triplen kiitoskortti:
I SeUOt’ .net.
Suruisaa syksyä?
Päivä: Keskiviikko, lokakuu 01 @ 10:36:15
Syys on aina synkkä ja mustaksi maalattu, minun mielestäni.
Tietysti on olemassa ruska. Mutta elämänkulussa taas kerran tulee mieleen katastrofeja, jotka usein kärjistyvät loppuvuoden tiimoille. Ikäviä asioita ja tapahtumia on aina ollut ja tulee
aina olemaan. Minun sisimpääni on koskenut vallan kovasti kymmenkunta vuotta sitten se
pelottava aamuhetki, jolloin kuulin ,että Saddam otti menoksi Persianlahdelle. Minäitse olin juuri kotiutunut matkalta Lamacasta viimeisillä Finnairin lennoilla. Mieleenpainuva on myöskin Arjan päivä vuosikymmen sitten. Laivamammutti ihmisineen uupui merenselälle, ei ollut monellakaan paluulippua. Pari vuotta sitten muutamat idänihmeet ottivat jenkkiIässä monen ihmisen kuoleman omiin käsiinsä.
Näin tässä juuri vaikuttavan taulun laitilalaisen taiteilijan näkemyksestä, sivuten tätä tapahtumaa. Minä koin sen maalauksen viattomuuden taistona pahuutta vastaan. Niin joka päivä sattuu aina pahempaa. Muuan hesalainen, entinen toimittaja, ystäväni hänkin joskus oli sitä mieltä, ettemme saa pahaa milloinkaan loppumaan. Turha on aina hautoa kostoa. Mutta Luoja, miksi annat tämän tapahtua, miksi olet silmät suljettuna, vai oletko … Tänä hetkenä, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa, ja mielestäni nyt jo koko maapallomme. Nyt on se aika, jolloin jokainen pelkää, omaa varjoaankin. Nämä ovat minun ajatuksiani tallatessani syyssontaista katua pitkin
Artikkeli tuli aluesanomat.com http://www.aluesanomat.com/
Osoite tarinalle on: http://www.aluesanomat.com//article. php?sid= 125 7
f
http://komeetta.uusi . ..1punki.f1/aluesanomat.com/print. php?sid= 1:2
18.9.2006
|
|
|
