AJATUKSIA MENNEENÄ SUVENA
Onko kaikki hyvin, jokseenkin- onhan suvi. Paljon on tekemättä,
ei voimat riitä.
Mitään uutta ei kuitenkaan voi aloittaa- jos on vanhaa lastia kuormana.
Noin konkreettisesti tai kuvaannollisesti, olkoon suvi tai talvi.
Ennenvanhaan oli keskellämme häjyjä, nyt niitä näkyy, jos ei
muuta-valkokankaalla. Tyyneys ja lojaalius on parempi vaihtoehto.
Hiljainen
kulku tuottaa parempaa tulosta.
Ei pidä loukata ketään, fyysisesti, tai millään muotoa.
Sillä tiedän jos loukataan, se tekee kipeää minulle.
Ja se sattuu.
Niin se
tekee myös niille, läheisilleni ja ventovieraillekin.
Sillä kukaan
meistä, varsinkaan minä, ei ole Elämän valtias.
Kaunis sana tai ajatus
voi poikia viisi samanlaista takaisin.
Se tuottaa myös peilityvenen
olon.Nämä ovat minun mietteitäni suuressa äänettömyydessäni.
Minun mereni on niin suuri, ja veneeni niin pieni.Silti minulla on luottamus.
Runoilija sanoo, ei paha ole
kenkään ihminen,
tiedä… Nyt tällä hetkellä on niin,että juttuni on aika
melankolinen.
Mutta kyllä mielenlaatu vähän piristyy, kunhan ollaan
aatossa- ja saammae siniristit liehumaan.
Ja pääsen veden äärelle
kiikaroimaan, josko tänä vuonna näkisi kihua.
.Ehkä.
Ja kuuntelemaan illan viimeistä maininkia, joka lipuu
Airiston lahden siloitetulle kalliolle.
Ja olen oppinut, että yläkerran herra rakastaa meitä Ja osaamme
olla nöyriä.
Soulia siis sielukkuutta.
merilintu
Loppuun pieni juttu,
Saksan Essenistä. Oli puu, ja puisto. Puu oli hyvin vanha, seissyt
ties kuinka kauan joutilaana koirien ja ihmisten tarpeiksi. Saamatta
mitään aikaan, tuumi- vielä kerran näytän. Ja näytti, tuli tulva ja
myrsky. Yön jälkeen rysähti lahonneena laitakadun taksijonon päälle.
Siinä meni viitisen johtotähteä,pari tilataksia ja yhden vanhan papan
Trabant. Nyt hän oli otsikoissa. Onnellinen loppu. Elämän ihmeet
>>
———
